Iskän kotilomat alkavat vihdoin pyöriä. Ensimmäinen kerta kun Iskä tulee kotiin jännittää melkoisesti. Auto täynnä apuvälineitä; suihkujakkaraa, pyörätuolia jne. Kun auto saadaan pakattua osaston pihalla, auto käyntiin ja liikkeelle, tulee kiire poistua paikalta ettei kukaan enää voi perua lomaa. Kotimatka alkaa, vihdoinkin. Autossa on hiljaista, kai meitä kumpaakin jännittää kovasti, mutta samalla on sillä hetkellä maailman paras tunne kun pian ollaan koko perhe kotona eikä tarvitse ajaa autoa pariin päivään. Ajamattomuus ja se, että saa olla kotona pari päivää, tuntuu mahdottoman hyvältä, ei tarvitse lähteä mihinkään.

Kun päästään kotipihaan, seuraa taas yksi jännä paikka, rappuset. Niitä meiltä löytyy muutama oven edestä. Iskä "suorittaa" ne kuitenkin hienosti. Haen pyörätuolin autosta ja kaikki on hyvin ja hoidettu. Iskä on saatu kotiin ehjänä. Viikonloppu menee touhutessa, Iskää jeesatessa. Sukulaisia käy Iskää moikkaamassa kotioloissa. Itsellä on aika paljon touhuamista kaikessa, Iskä tarvitsee apuani lähes kaikessa. Pyörätuolilla on helppo ajella kun tein jo valmiiksi tilaa rullailla, silti huomaa kuinka talossa voisi olla enemmän tilaa, esimerkiksi oviaukoissa. 

Ensimmäinen viikonloppu menee hienosti. Lähdön hetki koittaa sunnuntaina, paluu osastolle odottaa. Ajomatka menee hiljaisuudessa. Osastolle kun päästään on tunnelma taas lohduton. Iskä on pakko jättää taas sinne yksin. Onneksi enää vain seuraavaan viikonloppuun asti.